Jep jep!

Moni on ihmetellyt, miks musta ei kuulu mitään...Noh, mulla on vauva ja mä en enää jouda neppailemaan joka päivä :)
Siis multahan vietiin se kohtu keväällä, mutta sitte äippä yks päivä tossa syksyllä toi meille vauvan, joka oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu mun lepyttämiseksi. Se on ihana!

Sen vauvan kanssa voi tehdä kaikkea,me ollaan lähinnä oltu vierekkäin puuhapeitolla ja aina välillä mä annan sille pusuja. Mä myös hoidan sen henkivartijan hommat, vahdin sen tavaroita ja ylipäätänsä katson ettei sen lähelle tule muita eläimiä. Se on kato niin pieni vielä, ettei se ite ymmärrä omaa parastaan...
Mä en saa imettää sitä. Nykyään vauvojen ruokinta hoidetaan pullolla ja joskus lusikalla...siitä on tosi kauan ku mä viimeks olin äiti ja niin ne vaan ajat muuttuu. Onhan se hassun näköstä, mutta kai tää on sitä nykypäivää sitte.
Mä en myöskään saa hoitaa sen pissaamista jne... Aatelkaa, sille laitetaan sellanen imujuttu housuihin ja sinne se sitte pissaa. Sitte se otetaan pois ja laitetaan uus tilalle ja taas on vauva tyytyväinen. Toista se oli ennen ku joutu niitä papereita äipän kanssa jatkuvasti vaihtelemaan...
Mä en myöskään saa nukkua sen kanssa, enkä muuten ylipäätänsä enää edes samassa huoneessa!!! Se nukkuu sellasessa vauvoille tarkotetussa häkissä ja me elukat nukutaan nykyään olkkarin sohvilla. Se häkki hankittiin jo hyvissä ajoin ja me kaikki mietittiin että mikä se on...Noh, se on nykypäivän vauvan nukkumispaikka tietenki :) Toi meidän sohvalla nukkuminen on yks juttu, mikä on pitäny kyllä ottaa puheeks teidän kanssa, koska luonnollisesti se on väärin, että yht'äkkiä mut on syrjäytetty tän vauvan takia toiseen huoneeseen nukkumaan, mutta en oo kehannu valittaa...oon kuitenki jo 8-vuotias, eikä sen ikäset enää valita asioista, ne vaan tyytyy kohtaloonsa ;)

Joo, mutta mä laitan kuvia myöhemmin meistä yhdessä tän vauvan kanssa... Mä en vaan oikein tiiä, joko se kohta on luovutusikänen ja lähteekö se uuteen kotiin vai jätetäänkö se meille. Mä kuitenki toivon, että se jäis meille, koska musta on taas kiva olla äiti :)

Väliaikatiedote!

Tarra revittiin irti perjantaina...s**tana, että se sattu!!! Mä yritin olla vaarallisen näkönen, mutta ei auttanu, äippä on aina yksi kertaa vaarallisempi sille päälle sattuessaan.

Tästä kaikesta revitään nyt sitte ilo irti ihan tosissaan... Mä joudun kävelemään naurettavan näkönen body (joku ihmisvauvojen vaate) päälläni, jos meinaan selvitä tästä ilman sitä avaruushattua (se juttu, mikä laitetaan päähän...kauluri?). Mä otan sen pois yleensä öisin, koska oon tottunu nukkumaan pyllysilleni, enkä mikään riepu päälläni... Aamulla se hemmetin rätti puetaan mulle sekunnin murto-osassa takasin päälle ja samalla selitellään miksi se pitää olla päällä koko ajan...MUTTA kuka hemmetti niitä tikkejä nyt menis repimään?? HÄH?? Se sattuu, eikä mulla ole tapana satuttaa itse itseäni, ainakaan vapaaehtoisesti.
Ulkona saan olla pyllysilleni, vaikka ihmettelen kyllä taas suuresti MIKSI? Siellähän on jäätävän kylmä ja kaiken järjen mukaan mulle pitäis laittaa jotain lämmintä päälle kun mut tyrkätään sinne, mutta ei...se naurettavan näkönen riepukin riisutaan, ettei se nyt vaan likaannu tai kastu!

Mä en saa käydä enää saunassa ja joudun aamuin illoin napsimaan puolikkaan vaaleanpunaisen pillerin. Kyllä ketuttaa! Jos tätä jatkuu vielä pitkään, mä muutan pois. En tiedä vielä minne, mutta muutan kuitenki!
Mä kerron, jos jotain vielä muuttuu tässä mun tilassa tai ylipäätänsä, jos tää tilanne nyt raukee johonki suuntaan... Mä tajusin just, etten mä voi enää saada vauvoja, enkä tiä onko se nyt hyvä vai huono juttu...

-Tytti "the kohduton"

No voi sun s**tana...

Joskus joutuu tosissaan miettimään, mitä noiden ihmisten päässä liikkuu. Multa vietiin eilen kohtu!!! Kukaan, ei KUKAAN kysynyt mun mielipidettä asiaan tai edes sitä, olisiko sille kenties vielä tarvetta tulevaisuudessa. Mä oon kuitenki vasta 7-vuotias ja täysin elämäni kunnossa. Ei siinä mitään, että se tosiaan poistettiin, mutta tää mun olotila…ZIISUS! Koita tässä ny sitte olla laumanjohtajaa, kun kävelykin on hankalaa ja mulla on joku tarranauha kiristämässä mahakarvoja.

Eilen siis aamulla äippä leperteli mulle ja kerto, että pääsen spesiaalipaikkaan sen kanssa ihan kahdestaan…Noh, varsin spesiaalia oli, en mä sillä, mutta jonkin sortin arvostusta ja kunnioitusta luulis tän ikäsen kaverin jo nauttivan äipänki suunnalta… Me ajeltiin kahdestaan autolla, se oli kivaa, kattelin liikennevaloissaki viereisiin autoihin ja äitin kanssa kikateltiin. Sitte tultiin sinne klinikalle. Mä aavistin siinä vaiheessa jo, ettei se päivä pääty kovin kaksisesti, mutta en mä voinu hemmetti soikoon kuvitellakaan mitään tällasta! Äippä nosti mut sille pöydälle ja leperteli taas niin maan perhanasti ja lupas varmaan maat ja taivaat mulle, jos olen kiltti tyttö. Noh, mä olen aina kiltti tyttö, joten heiluttelin vaan häntää… Sitte se hemmetin lääkärisetä tuikkas neulan mun reiteen ja tietty suoraan johonki kipeeseen kohtaan ja voi luoja mä huusin… Se sattu niin paljon, että taju meinas lähteä…ja lähtikin, pikkuhiljaa, mutta ihan totaalisesti. Mä nukahdin äipän leperrellessä siinä vieressä.
Heräsin joskus tuntien kuluttua kun mua kannettiin autoon. Just ja just jaksoin avata vähän silmiä, jotta pystyin tarkastamaan minkä merkkiseen kaaraan mua työnnettiin (mulla on siis joku roti mihin autoihin menen). En jaksanut edes kikatella viereisiin autoihin, nukuin vaan. Sitte tultiin kotiin ja voi hemmetti, että olikin spesiaalia… Maisa ja Viivi kuvitteli heti olevansa jotenkin mun yläpuolella kun mä hetkellisesti olin ehkä vähän väsyneempää kaveria. Äippä laitto mut petiin ja sano että nuku vaan…mitäpä siinä muutakaan voi, kun on niin doupattu? Se ei onneks päästäny noita muita mun luo, koska ne yritti selkeesti hyppiä nenille. Päätin, että kunhan tästä tokenen, on pieni kurinpalautus paikallaan… Sitten nukuin, nukuin itse asiassa iltaan asti, kunnes jollakin älykääpiöllä välähti, että mut pitää kantaa pissalle tonne hankeen!!! Hemmetti, mä meinasin jäätyä sinne, joten mä vaan istuin siellä, ettei energiaa kulu muuhun ku lämpimänä pysymiseen… Noi toiset oli tietty saanu käydä saunassa ja kaikkee. Ulkoilun jälkeen mulle annettiin uus lelu koppaan kaveriksi ja nukahdinkin sen viereen. Heräsin alkuyöstä siihen hemmetin kipuun…voi p*aska että otti päähän. Nooh, äippä oli tilanteen tasalla ja toi mulle yhden pillerin, jonka turvin mä sitte nukuinkin tähän aamuun… Sitähän mä en kellekään kertonut, että mä olin käyny yöllä juomassa vettä ja kakkoshädällä kävin tossa yhdessä huoneessa, kun ei kukaan tullu päästämään mua pihalle… Normaalisti mä en sisälle tee, mutta tää oli nyt sitte sitä äipän kaipaamaa spesiaalijuttua :)

Nyt tästä kaikesta on jo yksi päivä ja mulla on edelleen toi teippi mahassa, sekin lähtee kuulemma tänään pois. Spesiaalikohteluun kuuluu näköjään myös se, että mut kannettiin taas pihalle (lumituiskuun hemmetti) heti ku heräsin. Kiersin pihan ympäri ja katoin oliko siellä mitään uutta, ei ollut, joten jäin taas istumaan keskelle pihaa… Mut haettiin kantamalla sisälle.
Nyt mä otan rennosti ja nukun ja välillä vähän murisen noille muille, jotta muistavat paikkansa. Mä en ehkä enää ikinä halua kokea mitään tällasta ”spesiaalia”. Voin vaan kuvitella kuinka spesiaalilta se tuntuu, kun tuo teippi revitään mun mahasta tänään irti…

-Tytti the KING

Me and rest of the Europe!

Kuten tuossa jo alla on kerrottu, kävin Euroopassa. En aio pitkästyttää ketään pikkutarkoilla kertomuksilla, mutta tiivistäisin koko matkan pariin verbimuotoiseen sanontaan/sanaan; lensin, autoilin, vietin öitäni hotelleissa, ulkoilin Budabestin kaduilla, pyörähdin kehässä, lensin taas, junailin ja olin pari päivää kiroileva siili.

Rakastan lentolaukkua, joten pakkauduin sinne jo hyvissä ajoin... Itse asiassa jo ennen lentokentälle pääsyä. Jokaisen itsetietoisen pienen mäyräkoiran elämään täytyy mahtua yksi lentolaukku. Minulla ei ole (VIELÄ) omaa, mutta lainasin sellaisen kasvattaja-tätiltä, joka ystävällisesti lähti matkaseurakseni Eurooppaan. Odotin matkalta paljon, olen aina ollut kiinnostunut kulttuurimatkoista. Lyhyehkön lennon jälkeen mukaan pakkautui pari muutakin mäyräkoiraa, olimme tavanneet jo Suomessa, joten en tehnyt siitä mitään showta. Jatkoimme matkaa autolla.

Pääasiassa otin matkan rennosti hotellin sängyllä maaten ja miettien kuinka ihanaa keski-euroopan kulttuuri onkaan.
Kuvassa matkaseuramäykkyjen omistaja-Markku antaa minulle olkavarsihierontaa.


Tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin parin päivän ajan, koska minun oli määrä esiintyä EUV-näyttelyssä vasta sunnuntaina. Lauantaina tunsin oloni jo jonkin verran siiliksi...kiroilevaksi sellaiseksi. Kasvattaja-Else huolehti kuitenkin hyvinvoinnistani ja varmisti niin sanotusti selustan...

Jotenkin joskus vaan tuntuu, että hän liioittelee, koska en olisi tarvinnut koko Budabestin poliisirykmenttiä tähän touhuun... Sellainen kuitenkin jostakin ilmestyi ja tottahan sekin oli kuvattava:

Sen vaan sanon, että kyllä Unkarin poliisivoimat ovat kohtuullisen timmissä kunnossa!
Tutustuimme lukuisiin nähtävyyksiin, mutta jotenkin edelleen tuntui, että joku ottaa päähän...

Koitti sunnuntai. Minua ärsytti herätä, koska oli mamman synttärit ja olisin voinut juhlia niitä railakkaasti kotona. Lähdimme kuitenkin korvat vinossa näyttelypaikalle. Pidin myös silmät viiruina, koska jokin ei vaan täsmännyt. Minua ei napannut mikään, kaikista vähiten ehkä se kehäkäyttäytyminen. Tiesin kuitenkin olevani pirun nätti ja hemmetin mukava tyyppi muutenkin, joten yritin esiintyä. Sain siitä hyvästä diplomin. Pidin korvani ja silmäni viiruina varmuuden vuoksi koko päivän.

Maanantaina olin jo ihan viiruna koko koira. Onneksi pääsin kuitenkin lentolaukkuun. Minua ihailtiin lentokentällä tullimiesten voimin (enkä lainkaan ihmettele, olenhan söpö). Pussailin myös kanssamatkustajiani. Olin ristiriitaisessa mielentilassa, mutta viiruilusta huolimatta kokosin itseni.
Mamma tuli kentälle vastaan, ihanaa! Siihen se ihanuus sitten loppuikin. Tukka ja korvat viiruina juostiin ympäriinsä ja mentiin junaan ja minut laitettiin häkkiin. En pidä häkeistä, enkä toisista junamatkustajista. Vaunu olisi kuulunut olla vain minun ja pidin huolen, että kaikki sen tietävät. Minua otti päähän. Olin aivan hiilenä, koska en saanut rauhassa nukkua. Pussasin kuitenkin yhtä kanssamatkustajaani, koska se sitä vaatimalla vaati. Nukuin pois ärsyyntyneisyyttäni. Huomasin junaillessa, että minun peittoni on märkä. Vuosin maitoa... MAITOA! Päätin olla koko seuraavan viikon idolini kiroileva siili.
Minua ärsytti kaikki ja pidin huolen, että kaikki sen myös tiesivät. Jätin myös menemättä luonnetestiin, koska sekin ärsytti. Tai en jättänyt menemättä, mutta tyhmä mamma ilmoitti, että jos olen viirukorvana, en sinne pääse. Päätin olla viirukorva vielä jonkin aikaa.

Nyt olen toipunut. En silti ikinä unohda idoliani kiroilevaa siiliä. Matka oli kiva ja varmaan teen vielä joskus uuden matkan. Meinasin ainakin vaatia lentolauklun, jossa voin viettää aikaani.

Hyvä Joulupukki... Toivomuslistallani on lentolaukku (mieluiten pinkki) ja vadelmanlehtiuutetta!

Yours, Maissi-maailmanmatkaaja

Maisu maailmalla ECX3 !

Meidän Maisu lentelee maailmalla, vaikka allekirjoittanut ei niihin lentäviin juttuihin enää aio koskeakaan. Tällä erää Maisu matkusti kasvattaja-Elsen kanssa Unkariin tutustumaan Euroopan nähtävyyksiin ja siinä sivussa osallistumaan Euroopan Voittaja 2008 koiranäytelmiin.

Koska koira ei ole vielä palannut matkaltaan, tarkempi selvitys matkasta tulee ensi viikolla, mutta tuloksillahan voi aina elvistellä jo arvostelun päätyttyä :) Eli Maisu kiritti vaaleanpunaisen narun kanssa luokkansa kolmanneksi kovatasoisessa seurassa! WAY TO GO MAISU, sitähän ollaan melkein euroopan voittajia, ainakin euroopan omistajia ;)

Mutta kuten sanoin, asiasta tarkemmin, kunhan Maisu kotiutuu kertomaan matkajuttunsa!

Voi elämän kevät... :)

Lontoon murteella kaikki onkin jo kerrottu, mutta kerrottakoon vielä på finska:
Team Taxette's on reissannut Ruotsissa parisen viikkoa (ja yksi niistä jätettiin rannalle ruikuttamaan...) kohtuuttoman hienoin tuloksin:
Taxette's Harrietta "the Maisan äippä" Vera saa nyt liittää eteensä KANS & FIN & EST & DK & LT & S & POHJ MVA rivistön
Taxette's Govannon "the Tytin ex-mies" Roxi liittänee eteensä KANS & FIN & EST & S MVA rivistön
Taxette's La Perla "the Tellun systeri" Fanny ei liitä vielä mitään eteensä, koska on liian nuori, mutta Ruotsista räpsähti plakkariin koetulos odottelemaan ikälisiä sekä kaksi Ruotsin sertiä, jotka ovat muuten vain mukavia saada.
Hodja's Enrico Caruso "min lilla Emil" vauhditti myös mukana, tuloksena kahdesta Ruotsin näyttelystä VSP-PENTU tulosta... FIN EMIL!

SIKAHIENOA Else, Kati ja kaikki maastonakit! Vähänkö me maalaissukulaiset ollaan ylpeitä teistä! Kannatti syötättää yöpaikan pöydänkulmat pikku-Emilillä, kyllä tää oli jo sen arvoista!

Matkustuspalvelu Nylander kiittää ja kumartaa hyvästä yhteistyöstä, vaikka ei mun turistikeskukseen ohjaukset miellyttäneetkään ja toivoo, että yhteistyö tällä saralla jatkuu (tai jos mä vaikka joskus aikuistun ja te haluatte mut mukaan...?).

********************************************************************************

Me maalaiset käytiin Oulussa pelottelemassa lappalaisia... Lauantaina Oulun inttinäytelmistä Maisan saldo jälleen VSP + CACIB (onnea jälleen Ossi :) ) ja meidän lötkö-pötkö Tewwu lönkytteli nuorten luokassa ERI:llä kakkoseksi. Emäntä viihtyi erinomaisesti, kiitos vandrarhem Hannalle... Ne oli varmaan ne kiharat, joilla me pärjättiin (tai sitten se mun muuten vaan fressi olotila...)!

Oulun tuliaiset....

Sunnuntaina allekirjoittanut toimi jälleen vastuullisessa kehätoimitsijan roolissa. Kivan porukan kanssa huumori ei (luojan kiitos) loppunut, vaikka kaikki kastuivat, oli kylmä, itutti, hammasta koski.... Päivä suijui erinomaisesti :)
Myös mäykkykehän näytteilleasettajat olivat kuten asiaan kuuluu valveutuneita, ei tarvinnut huutaa ääntään käheäksi (vaikka ei se kuuluis mihinkään kuitenkaan)... Kyllä me mäykkyimmeiset osataan :)

Wiikonwopun tohinassa myös hostellin omistajan buudelit kävi kehissä, Iiwo "petit" WOP, Towsti "grandi" WOP, Wisto "pieni pehmeä ja valkoinen" kahtena päivänä SEWTTI... Kannatti trimmata ja ottaa asennusolutta, Erja, onks tää ny sitä glamouria ja olutta??? Jos on, niin tää tahtoo kans pehmeän valkoisen!

Kaiken kaikkiaan IHQ weekend vaikka tuon L- sekä R-kirjaimen lausuminen tuottaakin nyt vaikeuksia :)

Vihdoin UUTISIA!

Päästiin ryhmä Rämän (Tellu, Maisa & Viivi) kanssa vihdoin päiväksi pois metsästä ja laittauduttiin ihan vimosen päälle Mikkelin näytelmiä varten (koirat, ei ehkä niinkään emäntä). Suoraan sanottuna tuloksilla ei juurikaan ollut väliä, pääasia oli päästä pitkästä aikaa "ah niin rakkaan" harrastuksen pariin, joskin tietty toivottiin, että ei hirmu sini-/keltavoittoiseksi menisi nauhojen värit. Matkalta kopattiin kyytiin Arska the lagotto omistajansa Emilian kanssa sekä juttuseuraa allekirjoittaneelle Sadun muodossa. Joskin juttuseura päätyi sitten roudariksi/kenneltytöksi :)

Asiaan! Ensin odotimme Maisun vuoroa....odotimme todella, koska jälleen tuomarikin antoi odotuttaa itseään. Maisu on pentujen jälkeen ollut hieman hoikkana, joten odotukset tuloksien suhteen eivät olleet järin korkealla. Loppujen lopuksi maisa oli VSP, tuomari totesi, että hän on tukevassa kunnossa ja urosmainen...Luustoakin oli hieman liikaa. No, no hätä at all, jatkoimme päivää ratkiriemukkaissa tunnelmissa :)

Viivi the basset yllätti jo pelkällä olemuksellaan. Normaalisti muumityyliin rauhallisesti lönkyttävä Viivi, jota saa kehässä hoputtaa ihan villinä, esiintyi reippaasti ja häntä heiluen. Mitä ilmeisimmin kotona odottavat mielikuvitusvauvat olivat saaneet häneen puhtia ja tuloksena punakeltaista eli ROP. Ryhmään emme jääneet, koska allekirjoittanut oli aivan umpijäässä (kuka käski laittaa hameen Suomen kesällä ulkonäyttelyyn?????).

Viimeisimpänä kehään karautti Tellu. Eka kerta on aina eka kerta, joten otimme hyvin huumorimielellä koko homman vastaan. Tellu oli iloinen ja häntä heilui, selkänahasta puhumattakaan. Hieman tuli sanomista keskeneräisyydestä, mutta mehän olemme sitä mieltä, että hitaasti hyvä tulee! Hieman ehkä yllättäen Tellu nousi kuitenkin junnuluokassa toiseksi ja nappasi vielä paras narttu kehästä vara-sertin (me ollaan taas tässä vaaleansinisessä kierteessä!!!!) ollen toinen :) Ilon määrällä ei ollut rajaa, vaikka en ehkä olisi itse kuitenkaan Tellulle tuossa kunnossa jakanut edes sitä vaaleanpunaista... Kriittisyys on paheeni :)

Matkalta mukaan tullut Arska the lagotto oli myös vaaleansinisen arvoinen tänään ja tuloksena (ellen väärin muista) PU3.

Ei yhtään pöllömpi reissu! Kiitos matkaseuralle ja kehän laidalla notkujille... ja Nina muistaa mitä tapahtuu, jos hänen kotoaan joskus löytyy kääpiöpinseri.... :)

Tarkemmat tulokset ja hieman muutakin löytyy "virallisilta" (kylläpä kuulostaa hianolta) sivuilta, joihin linkki tuolla sivussa!