Rakastan lentolaukkua, joten pakkauduin sinne jo hyvissä ajoin... Itse asiassa jo ennen lentokentälle pääsyä. Jokaisen itsetietoisen pienen mäyräkoiran elämään täytyy mahtua yksi lentolaukku. Minulla ei ole (VIELÄ) omaa, mutta lainasin sellaisen kasvattaja-tätiltä, joka ystävällisesti lähti matkaseurakseni Eurooppaan. Odotin matkalta paljon, olen aina ollut kiinnostunut kulttuurimatkoista. Lyhyehkön lennon jälkeen mukaan pakkautui pari muutakin mäyräkoiraa, olimme tavanneet jo Suomessa, joten en tehnyt siitä mitään showta. Jatkoimme matkaa autolla.
Pääasiassa otin matkan rennosti hotellin sängyllä maaten ja miettien kuinka ihanaa keski-euroopan kulttuuri onkaan.
Kuvassa matkaseuramäykkyjen omistaja-Markku antaa minulle olkavarsihierontaa.
Tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin parin päivän ajan, koska minun oli määrä esiintyä EUV-näyttelyssä vasta sunnuntaina. Lauantaina tunsin oloni jo jonkin verran siiliksi...kiroilevaksi sellaiseksi. Kasvattaja-Else huolehti kuitenkin hyvinvoinnistani ja varmisti niin sanotusti selustan...
Jotenkin joskus vaan tuntuu, että hän liioittelee, koska en olisi tarvinnut koko Budabestin poliisirykmenttiä tähän touhuun... Sellainen kuitenkin jostakin ilmestyi ja tottahan sekin oli kuvattava:
Sen vaan sanon, että kyllä Unkarin poliisivoimat ovat kohtuullisen timmissä kunnossa!
Tutustuimme lukuisiin nähtävyyksiin, mutta jotenkin edelleen tuntui, että joku ottaa päähän...
Koitti sunnuntai. Minua ärsytti herätä, koska oli mamman synttärit ja olisin voinut juhlia niitä railakkaasti kotona. Lähdimme kuitenkin korvat vinossa näyttelypaikalle. Pidin myös silmät viiruina, koska jokin ei vaan täsmännyt. Minua ei napannut mikään, kaikista vähiten ehkä se kehäkäyttäytyminen. Tiesin kuitenkin olevani pirun nätti ja hemmetin mukava tyyppi muutenkin, joten yritin esiintyä. Sain siitä hyvästä diplomin. Pidin korvani ja silmäni viiruina varmuuden vuoksi koko päivän.
Maanantaina olin jo ihan viiruna koko koira. Onneksi pääsin kuitenkin lentolaukkuun. Minua ihailtiin lentokentällä tullimiesten voimin (enkä lainkaan ihmettele, olenhan söpö). Pussailin myös kanssamatkustajiani. Olin ristiriitaisessa mielentilassa, mutta viiruilusta huolimatta kokosin itseni.
Mamma tuli kentälle vastaan, ihanaa! Siihen se ihanuus sitten loppuikin. Tukka ja korvat viiruina juostiin ympäriinsä ja mentiin junaan ja minut laitettiin häkkiin. En pidä häkeistä, enkä toisista junamatkustajista. Vaunu olisi kuulunut olla vain minun ja pidin huolen, että kaikki sen tietävät. Minua otti päähän. Olin aivan hiilenä, koska en saanut rauhassa nukkua. Pussasin kuitenkin yhtä kanssamatkustajaani, koska se sitä vaatimalla vaati. Nukuin pois ärsyyntyneisyyttäni. Huomasin junaillessa, että minun peittoni on märkä. Vuosin maitoa... MAITOA! Päätin olla koko seuraavan viikon idolini kiroileva siili.
Minua ärsytti kaikki ja pidin huolen, että kaikki sen myös tiesivät. Jätin myös menemättä luonnetestiin, koska sekin ärsytti. Tai en jättänyt menemättä, mutta tyhmä mamma ilmoitti, että jos olen viirukorvana, en sinne pääse. Päätin olla viirukorva vielä jonkin aikaa.
Nyt olen toipunut. En silti ikinä unohda idoliani kiroilevaa siiliä. Matka oli kiva ja varmaan teen vielä joskus uuden matkan. Meinasin ainakin vaatia lentolauklun, jossa voin viettää aikaani.
Hyvä Joulupukki... Toivomuslistallani on lentolaukku (mieluiten pinkki) ja vadelmanlehtiuutetta!
Yours, Maissi-maailmanmatkaaja
