Ajokoira pihalla...

Nyt se sitten päästettiin tyttöjen puolelle...Nimittäin se ajokoiran-retku. Mä en ymmärrä, ensin on tyttöjen ja poikien puolet ja sitten yht'äkkiä varottamatta niiden rajat onki häilyvät. Äipän mielestä meidän kaikkien on tultava toimeen, mut tuu nyt sitte toimeen ton yhen kanssa (kuva kertoo kaiken...).
Se kohelsi ympäri pihaa ihan päämäärättömänä ja pissas joka paikkaan. Sillä ei oo mitään suuntavaistoa ja kaiken lisäks se yritti sisälle taloonkin, jonka mä rohkeasti estin. Se on mun koti. Onneks se ei tajunnu mun leluja ottaa...se ei ylipäätään tajunnu niistä mitään, sillä ei varmaan oo ollu ikinä sellasia. Se yritti juosta meidän tyttöjen päälle, mut mä puolustin kaikkia. Tellua en voinu, kun Tellu ei ymmärrä omaa parastaan, se rupes heti kaveeraamaan tän ison jätkän kanssa.

Mun on pakko nyt ottaa vähän tiukempi ote tästä hommasta, koska musta alkaa tuntua, et mun ote tästä perheestä alkaa vähän lipsua. Mä oon pari kertaa jopa joutunu väistää ruokakupilta, kun Tellu on tullu siihen syömään. En tiiä...onkohan mulla joku keski-iänkriisi... No, pitää vaan tsempata!

Joo ja se kuollu kurre...Se on vieläki siellä tien vieressä, Tellu oli nähny sen tänä aamuna. Siinä ei näkyny mitään mustia lintuja sen silmien lähellä, niinku joku epäili...Onkohan sillä yhtään kavereita?

Mä lähden ny kyttäämään pihaa...Se ajokoira lähti aamulla hakeen mulle pupuja, mutta se voi tulla kotiin ihan millon vaan ja totta mosses se päästetään taas tyttöjen puolelle....

Mäyräkoirien erikoisnäyttely 21.10.2007 Kuopio

Matkassa meidän perheen Taxette's-edustus eli Maisa & Tellu. Sinänsä "jännittävä" näyttely, että tuomaroimassa oli Anita Alatalo, joka samalla arvosteli mäyräkoirat ensimmäisen kerran, joten emme asettaneet minkäänlaisia tavoitteita...Lukuunottamatta sitä, että Tellulle eka näyttelyreissu tehtäisiin mukavaksi ja miellyttäväksi tapahtumaksi.

Maisa joutui pitkästä aikaa tyytymään EH-naruihin, vaikkakin arvostelu oli erinomainen. Maisan hieman "erilainen" pää ei miellyttänyt tuomarin silmää. Olen kuitenkin arvosteluun tyytyväinen ja Maisallakin tuntui olevan mukava päivä...

Tellu käyttäytyi kaikista ennakko-aavistuksista poiketen kehässä erittäin hienosti, ensikertalaiseksi voisin sanoa, että jopa yllättävän erinomaisesti. Tellulla tuntui olevan mukavaa ja partakarvat vinossa voitettiin ensin oman rodun pennut ja päivän päätteeksi Tellu koreili BIS3-pentu korokkeella. Arvostelu oli kaikilta osin erinomainen.

Maisan viikonloppua hieman piristivät (ehkä jopa omistajankin?) maanantaina postilootaan ilmestyneet alkuvuoden CACIB-vahvistukset...Ja soitto "naapurista", että sorkkia olis, tuletteko hakemaan :)

Grattis till Taxette's-kennel ja tackar hyvistä (erinomaisista ja joskus erittäin hyvistä) koirista!

Samaan aikaan toisaalla....Tellun siskot Fanny & Ansa näyttäytyivät myös kehissä erinomaisella menestyksellä, Fanny Turussa VSP-pentu ja Ansa Seinäjoella ROP-pentu. ONNEA SISKOT!

Kuollut kurre!

Just kun en ehtinyt edes teille kertoo, että mun pihaan oli tullu 2 oravaa, niin joku urpo oli ajanu toisen päälle! Se makas tiellä yks aamu ja oli vähän jäykkä. Mä en nähny sitä, mut äippä kerto, että se oli se toinen niistä mun oravista. Mä pystytän tohon tielle kohta jonkun varotuskolmion, koska mulla ei oo kohta mitään kytättävää, kun noi ihmiset ajelee miten sattuu! Onneks mulla on se yks vielä, mä vahdin sitä nyt aika tarkasti, koska se ei saa jäykistyä!

Meillä oli tänään aika jännä "viemäri *SLAHS* suihkupäivä". Takapihalla kävi joku äijä isolla tankilla (vähän ku armeijassa se tankki, vaikken oo ikinä nähnykään). Se imi kaivoja (meki joskus nuollaan niitä huviksemme ja äippä huutaa) ja lähti. Sit ku me päästiin pihalle, me pyörittiin siinä kaivojen ympärillä ihan selällään. Luoja, että me haistiin ja luoja, että äipästä ja iskästä lähti ääntä ku mentiin sisälle. Sitte me mentiin suihkuun. Nyt äippä ei päästä meitä pihalle ja kiroilee tätä maalaiselämää. Me joudutaan käymään remmissä ulkona, vähän niinku Jehu. Ainoo vaan, että Jehu saa olla ulkona aina, kun sillä on oma patteri.

Aijoo, Tellu on varmalla lintukoira, vaikka äippä luulee sen olevan luolakoira (vähän niinku mä). Tellu kattoo kaikki lintuohjelmat telkkarista ja se menee tosi lähelle sitä telkkaria aina välillä. Äippä on ottanut ikäväksi tavaksi kiljua myös tästä tavasta, koska Tellu haluaa nuolla telkkaria. Me muut ei koskaan nuolla telkkaria!
Tänään Tellu oli naapurissa ja eiköhän toi nainen siitäki nostanu hirveen elämän. Me ei saada käydä kylässä ilman lupaa, Tellu ei vaan vielä tienny sitä. Siitä on nyt sitte keskusteltu, ainaki siihen asti, kun mentiin siihen haisemishommaan.

Nyt meen syömään, mut äippä käski laittaa sellasia terveisiä, että nyt voi kommentoida kaikki plokia, kun se älykääpiö oli rajannu senkin oikeuden pois suurimmalta osalta vierailijoita... Se nainen ei tajua, ettei kaikilla voi olla jotain geemeil-tiliä... Nyt mulle voi siis laittaa postia, jos tuntuu, että elämä on jotenkin "ei niin elämisen arvoista" ilman mun läsnäoloa...

Haisuterveisin Tytti

ZÄDÄÄ RAKKAAT LUKIJANI!

I'M BACK!
Vitsi, äippä antaa mun pitkästä aikaa kirjailla. Mä luulin, että sananvapaus oli sanana poistettu perustuslaista (oon opiskellu, kun en saanu kirjottaa), mut ehei... Äippä puhu jostain palvelimesta ja epäselvyyksistä, mutta sanokaa mun sanoneen, laiska se vaan on!

Niille, jotka ei tiedä kuka mä oon...menkää itseenne. Mä oon Tytti ja muut asiat on täysin epäolleelisia sen jälkeen...

Mä oon lähinnä vaan eleilly ja ollu oloneuvoksena ja yrittäny pitää kuria ja järjestystä yllä. Mun kotiin on raahattu tässä välissä yks uus mäyrä ja sitten kaiken huipuks joku hemmetin iso mies. Se mies käy iskän kanssa aina metsällä ja ne tuo mulle pupuja, mähän en itse metsästä, koska mulla on alamaisia, jotka tuo mulle ne puput. Ei sillä etten osais....Mä en vaan viitsi.
Tellu sen sijaan on ihan siisti kaveri, se on niin rento. Tellun astuttua kuvioihin, on meillä taas pilleripurkit viuhunu, kun millon on ollu matoja ja kaikkee...Siis äippä ei oo niistä madoista päässy yli vieläkään. Tosin, kuulin, että jopa Kennelliitto on puuttunut tohon äipän pillerivimmaan ja nyt niiden käyttöä on rajotettu meilläki. Esimerkiks kun Viivillä oli kesällä taas niitä "vauvoja" (you know..."vauvoja") niin ei se siihen mitään lääkettä saanu. Se joutu syömään vähemmän ja veti ihan villinä lenkkejä....Ihan terveellistä siis kaikin puolin. Hyvä kennelliitto!

Mutta viis muista, mä oon ollu terve ja kaunis kuten aina. Mä täytän jouluna 6 vuotta ja komistun vuosi vuodelta. Mä jaksa liehua muiden mukana ja yleensä vielä pidempään ku ne muut. Mä jaksan vieläki olla tosi rasittava kaikin puolin ja äipällä palaa hihna kiinni muhun aina vaan. Mut hei, tää on mun elämää! Mun tuppokin on vielä hengissä, joskin se on mykkä, kun sille sillon pari vuotta sitten kävi huonosti. Pääasia on kuitenki, että se vielä on.

Mä haluaisin oman plokin, mutta en kuulema saa. Saan sen sitte ku äipän sivut saadaan ajan tasalle. Mä laitan tähän loppuun uhkauksen Antulle, mä tuun syömään sen nauravan pienen pehmolelun, ellei mamma saa äkäseen kotisivuja eli ellen mä saa äkäseen omaa plokia!

Muille se on MORO ja HAU!

Näytelmäuutisia & muut oleelliset asiat

Kehissä on pyöritty yhden koiran, meirän Maisan (Taxette's Just A Jewel) voimin. Tuloksia on tullut, viimeisimpänä Oulun KV:sta pokkasimme VSP SERT CACIB rivistön. Serti olikin sitten se viimeinen (tästä maasta! toim. huom.), joten metsään tiemme vie...
Maisaa ei vaan kuollut riista oikein sytytä, joten meitä tullaan näkemään todennäköisesti vain elävän riistan kokeissa :)

Perhe on kasvanut sitten viime näkemän (kuka näki ja mitä?). Mäyräkoiravahvuuteemme liittyi keväällä 2007 Tellu, hienommin (jos haluaa hienostella) Taxette's La Primavera. Tellu edustaa siis jälleen Taxette's-koiria (taattua Taxette's-laatua!), kuten Maisakin, joskin hieman suuremmassa kokoluokassa. Isäntä kyllästyi pieniin ajaviin (kun ne ei ees aja) ja haki itselleen Jehun, suomenajokoiran. Jehu on kodinvaihtajakaveri, joka vasta opettelee elämään meillä ja meidän säännöillä. Herra on kunnostautunut lähinnä syömällä häkkinsä puuosat, koreilemalla vivahderikkaalla ajoäänellä myös pihassa ja onhan noita pupujakin tullut pakastimen täytteeksi.

Viivi on koreillut kehissä vaalensinisen ja oranssin arvoisesti eli Viivin elämään kuuluu vielä jännitystä ja vaarallisia tilanteita kehissä....Voi olla, että vielä pitkään. Se viimeinen sinivalkoinen kun näyttää olevan kiven takana.
Tytti on Tytti, rouva ei ole muuttunut yhtikäs mitenkään, mihinkään suuntaan...

We're back

Erilaisten yhteensattumien vuoksi - ts. ei voi tietää missä mättää - kotisivuni eivät toimi. Uusia odotellessa päätin kokeilla näitä nykyajan hömpötyksiä eli blogin kirjailemista. Areena on avoin myös tytille, joten odotettavissa on mäyräkoiran syvimpiä tuntoja ala Tytti.
Sen kummemmin selittelemättä (=häviäjät selittelevät) tere tulemast uudemmankii kerran!